Korentoja » Ultimaattinen opas

Lyhyesti korennoista

Korentojen käsite ei muodosta omaa järjestystään, vaan se koostuu yhdeksästä erillisestä hyönteisjärjestyksestä, joilla on omat elinympäristönsä, ravinnonsaantinsa ja elinkaarinsa. Eri järjestysten yhteinen piirre on kaksi paria läpinäkyviä siipiä, jotka koostuvat kalvosta ja riboista ja jotka toisin kuin perhosilla, eivät sisällä suomuja. Joillakin lajeilla takimmainen siipipari on taantunut tai puuttuu kokonaan, ja yökkösillä siivet ovat karvaisia, joten ne eivät juurikaan ole läpinäkyviä. Useimmat korennot ovat makean veden äärellä. Pienin korento on pölykorento, joka on hyvin pieni, vain 1,2 millimetriä ja siivetön, ja suurimpiin kuuluu sinikorento, joka voi saavuttaa 120 millimetrin siipien kärkivälin ja 85 millimetrin pituuden. Alla voit lukea joistakin yleisimmistä korennoistamme.

Sudenkorento on yksi suurimmista hyönteisistämme, jonka ruumiinpituus on noin 84 millimetriä ja siipien kärkiväli noin 110 millimetriä. Sen tunnistaa metallisista väreistä, kahdesta siipiparista, suurista fasettisilmistä (30 000 silmää), lyhyistä harjamaisista tuntosarvista ja pitkästä ruumiista. Sudenkorento on peto ja erittäin taitava metsästäjä, joka etsii ravintoa myös vesistöjen ulkopuolelta. Parittelu tapahtuu vesistöjen äärellä, missä myös munat lasketaan. Toukka elää vedessä 1 – 5 vuotta. Aikuinen sudenkorento elää noin 2 viikkoa 2 kuukauteen. Suomessa on 57 sudenkorentolajia.

Purokorento on keskikokoinen tai suuri, usein ruskea, keltainen tai vihreänkeltainen. Siinä on kaksi siipiparia, joista takimmainen pari on leveämpi kuin etummainen ja taittuu kuin aurinkovarjo. Purokorennolla on pitkät, ohuet tuntosarvet ja takaruumiin kärjessä uloke. Se viihtyy aina virtaavan veden äärellä. Purokorento on hidas lentäjä, ja useat lajit eivät syö aikuisina mitään, jotkut elävät siitepölystä tai raapivat levää kiviltä. Munat lasketaan veteen ja toukka elää vedessä 1 – 3 vuotta ja aikuinen purokorento vain pari viikkoa. On kevät-, kesä- ja syyslajeja. Suomessa on 38 purokorentolajia.

Yökkönen on pieni tai keskikokoinen korento (2 – 23 millimetriä). Lajit muistuttavat yöperhosia ja ovat usein huomaamattoman ruskeita tai keltaisia väreiltään, niillä on pitkät eteenpäin suunnatut tuntosarvet ja ne pitävät siipensä kattoon aseteltuna ruumiin ylle. Siivet ovat peitetty karvoilla tai ovat täysin paljaat. Siipiparit ovat hyvin kehittyneitä lentosiipiä, joista etummainen pari on vahvempi kuin takimmainen. Lisäksi yökkösillä on kolme pistesilmää päälaellaan. Suuosa koostuu muun muassa suuresta alahuulesta, jota käytetään nesteen imemiseen. Yökköset elävät veden äärellä, mieluiten virtaavassa vedessä. Ne käyvät läpi täydellisen muodonmuutoksen ja toukat elävät vedessä. Jotkut lajit rakentavat putkimaisia koteloita silkistä ja muusta materiaalista, joissa toukka elää ja myös koteloituu. Toukka elää 1 – 3 vuotta vedessä ja aikuinen yökkönen muutaman viikon. Suomessa on 220 yökköslajia.

Nokkakorento on saanut nimensä siitä, että pää on venytetty alaspäin muistuttaen nokkaa. Sen kärjessä on purevat suuosat. Nokkakorento on 3 – 14 millimetriä ja sillä on neljä pitkää kapeaa siipeä (joissakin tapauksissa nämä ovat kutistuneet), jotka lepotilassa lepäävät litteänä ruumista vasten. Värit voivat olla kirjavia ja vaihdella mustanruskeasta, keltaisesta, sinisestä tai vihreästä. Nokkakorennot nähdään varjoisissa ympäristöissä, kuten metsässä, metsänreunassa, avoimessa metsämaassa riippuen lajista. Ne elävät kuolleista hyönteisistä, nektarista, mätänevistä kasveista tai sammalesta. Siivistä huolimatta nokkakorennot nähdään usein ryömimässä maassa. Ne käyvät läpi täydellisen muodonmuutoksen ja munat munitaan maahan. Suomessa on 5 nokkakorentolajia.

Verkkosiivet ovat pitkänomaisia korentoja ohuilla, usein pyöreillä, siivillä. Siivissä on runsaasti haarautunut verkkomainen rakenne. Etureuna- ja takasiivet ovat suunnilleen samankokoiset ja lepotilassa ne ovat katollaan ruumiin päällä. Kooltaan ne vaihtelevat 1,5 – 35 millimetrin välillä riippuen lajista. Tuntosarvet ovat pitkät ja ohuet, suunnattu eteenpäin, ja suuosat ovat alaspäin suunnatut. Värit vaihtelevat keltaisesta, vihreästä, beigestä ja ruskeasta. Useimmat verkkosiivet ovat petoeläimiä, mutta jotkut lajit elävät siitepölyllä ja toiset eivät syö mitään aikuisina. Verkkosiivet käyvät läpi täydellisen muodonmuutoksen. Munat munataan veteen tai maahan riippuen lajista. Suomessa on 68 verkkosiipilajia.

Ehkäisy

Ei ole tarvetta ehkäistä tai huolestua korennoista, sillä ne ovat luonnollinen osa ympäristöämme.