Heinäsirkat, sirkat ja hepokatit » Ultimaattinen Opas

Lyhyesti hyppyjalkaisista

Suomessa on 40 erilaista hyppyjalkaisten lajia, jotka jaetaan heinäsirkkoihin, hepokatteihin sekä sirkkoihin. Yhteistä niille kaikille ovat pitkät takajalat voimakkaine reisineen sekä suuri satulamainen kauluskilpi. Kaikilla on tuntosarvet, mutta niiden pituus ja paksuus vaihtelevat. Hyppyjalkaiset ovat tyypillisiä myöhäiskesän ja alkusyksyn eläimiä. Niiden lähimpiä sukulaisia ovat luteet ja torakat.

Heinäsirkat

hyppäävät jopa metrin korkeuteen. Ne ovat päiväaktiivisia ja pääasiassa kasvinsyöjiä. Hieromalla takareisiään paksuntuneisiin siipiripsiin, stridulaatioon, syntyy korkeataajuinen ääni. Pääasiassa koiraat striduloivat. Tämä on puolustusta ja naaraiden houkuttelemista varten. Myös naaras voi striduloida heikosti, yleensä kosiskelun aikana.

Hepokatit

Hierovat siipien tyviä toisiaan vasten striduloidessaan. Ne ovat aktiivisia päivällä, illalla ja yöllä ja ovat petoeläimiä, mutta syövät myös kasviosia. Nimi hepokatti tulee Linnealta, joka 1600-luvulla huomasi, että Gotlannin maaseudun ihmiset käyttivät hepokattia poistamaan syyliä.

Suomessa on vain kaksi sirkkalajia; mullvasirkka ja kotisirkka. Sirkat ovat kaikkiruokaisia. Ne striduloivat samalla tavalla kuin hepokatit, hieromalla siipien tyviä toisiaan vasten. Mullvasirkkaa esiintyy vain Etelä-Suomen maakunnissa.

Kotisirkka

On kotoisin Pohjois-Afrikasta eikä kestä ulkolämpötiloja. Eurooppaan se tuli jo antiikin aikana. Aiemmin leipomot olivat tyypillisiä kotisirkkojen oleskelupaikkoja. Nykyään myös yksityiskodit houkuttelevat, erityisesti lämmityskanavat tai vastaavat tilat, joissa on jatkuvaa lämpöä, mutta myös jätteidenkeräysasemat, jotka tarjoavat sekä lämpöä että ravintoa. Kotisirkka syö orgaanista materiaalia ja mieluiten pehmeitä asioita kuten vihanneksia, hedelmiä, jauhotuotteita ja lihaa, mutta sen voimakkaat leukapielit voivat myös puhkaista tekstiiliä ja muovia.

Ulkonäkö

Hyppyjalkaiset vaihtelevat sekä kooltaan että väriltään. Koska ne läpikäyvät epätäydellisen metamorfoosin (syntyvät nymfinä ja käyvät läpi nahanluonnin kasvaessaan), nymfi voi olla vain muutaman millimetrin kokoinen aina mullvasirkkaan asti, joka voi saavuttaa 50 millimetrin ruumiinkoon. Värit vaihtelevat vihreästä, ruskeasta, purppurasta keltaiseen. Tarkastelemalla tuntosarvia ja munanasetinta voi nähdä eron eri lajien välillä, ja niiden vaihtelevien äänien tuottamistavasta voi myös kuulla eron.

Kotisirkka on keltaruskean värinen mustilla merkeillä kauluskilvessä ja ruumiin pituus 16 – 20 millimetriä.

Elinkaari

Kaikki hyppyjalkaiset munivat munia naaraan munanasettimen kautta. Kesän ja syksyn aikana ne pariutuvat ja munivat munat, jotka talvehtivat seuraavaan kevääseen asti, kunnes nymfi kuoriutuu. Kesän aikana nymfi kasvaa ja kehittää siivet ja munanasettimen nahanluonnin kautta. Elinkaari on yksi vuosi, paitsi mullvasirkalla, jolla on kaksivuotinen elinkaari ja joka talvehtii nymfinä.

Ehkäisy

Ei ole suoraa syytä yleisesti ehkäistä hyppyjalkaisia, koska ne ovat osa luontoa eivätkä vahingoita rakennuksia, elintarvikkeita tai muuta. Vain kotisirkka voi olla ongelma ja tuholainen. Kotisirkkojen aiheuttama häiritsevin tekijä yksityiskodeissa voi olla niiden stridulointi, joka kuuluu ilta- ja yöaikaan. Aloita paikantamalla kehityspaikka. Koska kotisirkka tarvitsee lämpöä (nymfit eivät saavuta aikuisvaihetta, jos lämpötila on alle 20 astetta), ongelmat voidaan ratkaista laskemalla lämpötilaa ja poistamalla sirkkojen ravintoaineet.

Ennaltaehkäisevä hoito

• Jos mahdollista, pidä sisälämpötila 20 asteessa.

• Siivoa pois sellaiset asiat, jotka voivat olla ravintoa torakoille.