Turkiskuoriainen – toukka

Kun puhutaan turkiskuoriaisista tuholaisina, tarkoitetaan niiden toukkaa. Toukka, joka luonnossa on hyödyllinen hajottaja, on siellä tehtävänään hajottaa karvat, höyhenet, luunpalaset ja muu orgaaninen jätte, jota luonnostaan löytyy esimerkiksi hylätyistä hiiren ja linnun pesistä.

Toukkavaihe kestää 6 kuukaudesta 2–3 vuoteen, täysin riippuen elinolosuhteista ja ravinnosta. Keratiini on pääasiallinen ravinto, mutta jos toukka saa myös eläinperäistä ravintoa, se kehittyy nopeammin ja koteloituu jo 6 kuukauden jälkeen. Toukka on vain muutaman millimetrin mittainen munasta kuoriutuessaan, mutta saavuttaa 10 millimetrin koon ennen koteloitumista (joka tapahtuu omassa nahassaan).

Se on mustanruskea keltaisin osastomerkinnöin ja sillä on lyhyt kehollinen karvoitus, joka muistuttaa lancetin kaltaisia suomuja (mikä erottaa sen muista ängertoukista). Takaruumiin kaventuvassa päässä toukalla on keltaisia tai keltaisenruskeita pensselimäisiä harjaksia. Toukka on erittäin liikkuvainen ja voidaan löytää kaukaa sen kuoriutumispaikasta. Sillä on erityinen nykivä, eteenpäin liukuva kävelytyyli ja se kääriytyy kokoon kosketettaessa. Kun turkiskuoriaisen toukka tulee koteihimme, varastoihin, museoihin ja vastaaviin, se koetaan tuholaisena. Kuten luonnossa, se etsii orgaanista ravintoa kasvaakseen, ja silloin vahingoittuvat villanahat, villatekstiilit, täytetyt eläimet ja muut luonnollista ravintoa muistuttavat kohteet. Yleisintä on löytää pieniä reikiä esimerkiksi villatekstiileistä, eikä ole epätavallista löytää myös toukan vaihtaneen nahan jäänteitä.