
Metsämyyrä on yleensä 8-13 senttimetriä pitkä ja tunnistetaan punaruskeasta selästään ja vaaleanharmaasta (joskus valkoisesta) vatsastaan. Häntä pysähtyy yleensä noin puoliväliin kehon pituutta, mikä tekee siitä helpon erottaa tavallisesta hiirestä, jonka häntä on yleensä yhtä pitkä kuin ruumis.
Ruotsissa myyräkuumetta esiintyy pääasiassa Dalslandin ja Värmlannin alueilla, missä sairastuneiden ihmisten määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Tarkkaa lukumäärää on vaikea saada, koska myyriä voi olla runsaasti yhtenä vuonna ja seuraavana vuonna käytännössä myyrätön. Näin ollen myyräkuumeen tartuntariski on luonnollisesti suurempi, kun myyriä on paljon.
Suosittelemme
Miten myyräkuume tarttuu
Myyräkuume on virustauti, joka leviää metsämyyrän virtsan ja/tai ulosteen kautta. Virus on erityisen tarttuva suorassa kosketuksessa ja hengitettäessä pölyhiukkasia, jotka ovat lähellä myyrän pesää tai missä myyrä on liikkunut. Siksi on tärkeää suojautua käyttämällä hanskoja ja hengityssuojainta esimerkiksi lakaistaessa tai siivotessa esimerkiksi kesämökkiä, joka on ollut suljettuna talven yli. Sama pätee kellari- ja varastotiloihin, joissa tiedetään tai epäillään myyrän olleen.
Virus on yleensä tarttuva kahden viikon ajan, ja yleensä kestää jopa kolme viikkoa ennen kuin itse tauti puhkeaa, laskien ajankohdasta, jolloin tartunta siirtyi myyrästä ihmiseen. Tässä yhteydessä on hyvä tietää, että myyräkuume tarttuu, tiettävästi, jyrsijästä ihmiseen, mutta ei ihmisestä toiseen.
Yleisiä oireita myyräkuumeessa
On joitakin oireita, jotka on hyvä tuntea ja olla erityisen tarkkaavainen, jos epäilee saaneensa myyräkuumetta. Korkea kuume, lihas- ja päänsärky sekä kipu alaselässä lukeutuvat yleisimpiin oireisiin, mutta myyräkuume voi myös johtaa siihen, että munuaiset lakkaavat toimimasta normaalisti. Siksi on tärkeää ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, jos epäillään tartuntaa.
Tällä hetkellä ei ole olemassa rokotetta eikä muuta tunnettua hoitokeinoa myyräkuumetta vastaan. Tämä tarkoittaa, että tartunnan saaneiden on odotettava, kunnes virus poistuu kehosta itsestään. Yleensä tämä prosessi kestää noin kaksi viikkoa, ja tänä aikana sairastunut voi käsitellä mahdollista kipua ja kuumetta reseptivapailla lääkkeillä väliaikaisen helpotuksen saamiseksi.
On myös tapauksia, joissa tauti on johtanut vakavampiin munuaisongelmiin, kun osa munuaisten toiminnasta on lakannut (ns. akuutti munuaisten vajaatoiminta). Tällaisessa sairauskulussa tarvitaan yleensä sairaalahoitoa viruksen torjumiseksi dialyysin avulla. Merkki siitä, että munuaiset eivät ehkä toimi normaalisti, on tarve virtsata useammin kuin tavallisesti. Myös turvonnut vatsa ja tylsä kipu alaselässä (munuaisten korkeudella) ovat yleisiä oireita.
Voiko tartuntariskiä minimoida itse?
Lyhyt vastaus on kyllä, on toimenpiteitä, joilla voi minimoida tartuntariskiä. Jos asuu maaseudulla tai alueilla, joilla yleensä on paljon myyriä, on suojauduttava käyttämällä hanskoja, hengityssuojainta ja täysin peittäviä vaatteita. Tämä pätee erityisesti henkilöihin, jotka liikkuvat myyräalueilla ja joutuvat suorittamaan tehtäviä, jotka saattavat altistaa heidät myyrille.
Välttääkseen pölyä tulisi välttää pölynimureiden käyttöä ja sen sijaan pyyhkiä märällä tai huuhdella letkulla. Käyttämällä tavallista vettä muutamalla tipalla puhdistusainetta ja kertakäyttöliinoja on paras tapa, ja muista pestä kädet saippualla ja vedellä jälkeenpäin.
Lisää ehkäiseviä toimenpiteitä
- Vältä suoraa kontaktia jyrsijöihin
- Käytä suojakäsineitä ja täysin peittäviä vaatteita, jos sinun on käsiteltävä jyrsijöitä
- Vältä pölynimurin ja/tai harjan käyttöä siivouksen yhteydessä
- Suihkuta astianpesu- tai desinfiointiainetta ja puhdista sitten pinta kostealla kertakäyttöliinalla
- Pidä huolta käsihygieniasta aina käyttämällä saippuaa ja desinfioimalla kädet pesun jälkeen
- Käytä hengityssuojainta vähentääksesi ilmateitse leviävän tartunnan riskiä
Toimenpiteet puhkeamisen yhteydessä
Tartuntatautilain mukaan myyräkuume on niin sanottu ”ilmoitettava tauti”, mikä tarkoittaa, että kaikki todetut tartuntatapaukset on ilmoitettava tartuntatautilääkärille siinä maakunnassa, jossa tartunta on todettu. Sen on myös ilmoitettava Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, joka joissakin tapauksissa raportoi tartunnan myös maakunnan eläinlääkärille.
Arvostelu oppaasta: