
Mustapäinen etana, jota myös kutsutaan mustapäiseksi etanaksi, on uusi ja invasiivinen etanalaji, joka ei kuulu Ruotsin tai Pohjoismaiden luontoon. Se ei ole kovin suuri, mutta se on ahne ja lisääntyy nopeasti, mikä tekee sen leviämisen estämisestä Ruotsissa erityisen tärkeää.
Seuraavaksi käymme läpi, miltä mustapäinen etana näyttää, missä se on havaittu ja miten sitä voidaan torjua.
Pikaopas
-
Torjunta: Ole tarkkana puutarhassasi esiintyvistä etanalajeista erityisesti heinäkuun puolivälistä lokakuuhun/novemberiin.
-
Pyynnistys: Säännöllinen etanoiden kerääminen, erityisesti aamuisin ja iltaisin, kun etanat ovat aktiivisimpia, voi estää niitä munimasta ja siten vähentää leviämistä.
Suosittelemme
Lyhyesti mustapäisestä etanasta
Krynickillus melanocephalus, sen latinankielinen nimi, ei kuulu lainkaan Pohjoismaiden eläimistöön. Ruotsissa se on uusi ja invasiivinen laji, joka tulisi estää juurtumasta. Mustapäinen etana on kotoisin Kaukasuksen maista, Ukrainan, Turkin ja Pohjois-Iranin osista. Ihmisen avulla se on levinnyt Saksaan, Ukrainaan, Venäjälle, Valko-Venäjälle, Baltian maihin, Suomeen ja nyt myös Ruotsiin. Ruotsissa useita havaintoja tehtiin vuoden 2020 tienoilla, ja paikallisesti sitä on havaittu pääasiassa Etelä-Hälsinglandista, Gästriklandista, Upplandista, Södermanlandista, Västmanlandista ja Närkestä. Pimeä luku voi kuitenkin olla suurempi. Sen luontaisessa elinympäristössä etana elää metsissä ja subalpiinisissa ympäristöissä. Se elää maan pinnassa kivien alla, lahoavien puunrunkojen ja kantojen alla. Etana, joka kuuluu kenttäetanoiden ryhmään, on ahne ja lisääntyy nopeasti, ja sitä pidetään siksi invasiivisena tuholaisena. Se hyökkää kasveihin ja voi aiheuttaa vahinkoa puutarhoissa ja viljelmissä, vaikkakaan ei samassa mittakaavassa kuin espanjalainen metsäetana (tappajaetana). Laji on toistaiseksi harvinainen Ruotsissa, mutta on leviämässä.
Ulkonäkö
Mustapäinen etana on melko pieni, noin 45 – 60 millimetriä pitkä ja muistuttaa peltotaskuetanoita. Sillä on erottuva musta pää ja kaula sekä tummanharmaa ruumis. Manttelin takaosa ja hengitysaukon ympärillä oleva alue ovat vaaleat. Etanan hengitysaukko sijaitsee manttelin oikean puolen takana, toisin kuin samankaltaisilla etanalajeilla, joilla hengitysaukko on manttelin etuosassa. Takaruumis on kärjellinen.
Elinkaari
Lokakuun lopussa – marraskuun alussa etana munii munansa. Sen jälkeen etana kuolee ja vain munat talvehtivat. Aikuisia mustapäisiä etanoita löytyy vasta heinäkuun puolivälistä, koska tämä laji elää myöhäiskesällä ja syksyllä. Tiedot etanan elinkaaresta Ruotsissa ovat vielä tuntemattomia. Tuntemattomia tekijöitä, kuten milloin munat kuoriutuvat, kuinka nopeasti kasvu tapahtuu ja milloin ne tulevat sukukypsiksi, ei vielä täysin tunneta.
Ennaltaehkäisevä hoito
- Kiinnitä huomiota puutarhassasi esiintyviin etanalajeihin.
- Kerää etanoita puutarhasta estääksesi niitä munimasta ja siten lisääntymästä.
Arvostelu oppaasta: