
Formica, isomuurahainen, punainen metsämuurahainen, kekomuurahainen… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten näkyy tieteellisestä nimestä Formica ja useista eri nimistä kekomuurahaisten eri lajeille. On melko ilmeistä, että suku kuuluu valtavaan muurahaisperheeseen, mutta ehkä ei ole yhtä selvää, että perhe kuuluu pistiäisten lahkoon.
Pikaguide
- Kekomuurahainen kuuluu muurahaisten perheeseen ja pistiäisten lahkoon
- Monet lajit elävät hyvin järjestäytyneissä yhteisöissä
- Kekomuurahaista pidetään vaarattomana ja harmittomana hyönteisenä
- Kuningattaret voivat elää lähes kaksikymmentä vuotta
- Kekomuurahaiset ravitsevat pääasiassa kirvoista
- Jos sinulla on kekomuurahaisia tontillasi, voit kaivaa pesän ylös
- Jos sinulla on kekomuurahaisia sisätiloissa, muurahaismyrkky ja hyönteissuihke ovat tehokkaita keinoja
Suosittelemme
Tosiasiat kekomuurahaisesta
Se, että kekomuurahaiset kuuluvat pistiäisten lahkoon, tarkoittaa, että ne käyvät läpi täydellisen muodonmuutoksen, jota kutsutaan metamorfoosiksi. Tämä tarkoittaa myös, että ne kuuluvat samaan lahkoon noin 8000 muun hyönteisen kanssa, mikä tekee tästä lahkosta yhden Ruotsin rikkaimmista.
Kekomuurahainen kuuluu monimuotoiseen perheeseen, jossa on noin 14 000 lajia, joista useimmat löytyvät trooppisilta alueilta. Ne elävät, kuten suurin osa muurahaislajeista, hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassa, johon kuuluvat työläiset, sotilaat, kuhnurit (hedelmälliset koiraat) ja kuningattaret (hedelmälliset naaraat).
Kekomuurahainen vai metsämuurahainen?
On arvioitu, että Ruotsissa on noin biljoona (!) muurahaisyksilöä ja noin 45 miljoonaa (!) muurahaiskekoa. Noin kymmenen näistä lajeista tunnetaan kekomuurahaislajeina. Ne ovat yleisesti ottaen vaarattomia ja harmittomia sekä kiinteistöille että muulle omaisuudelle. Kuitenkin, jos ne esimerkiksi pääsevät sisälle paneelin taakse tai halkeamaan, ne voivat tuoda mukanaan neulasia ja muita luonnossa kuuluvia aineksia.
Kekomuurahaisten kutsutaan joskus metsämuurahaisiksi, koska molemmat lajit elävät samankaltaisessa ympäristössä, suurissa keoissa, jotka ovat osa laajempaa muurahaisyhteisöä.
Monet kekomuurahaislajit elävät imemällä sokeria kirvoilta ja syömällä perhostoukkia ja muita hyönteisiä. Kekomuurahaiset ovat puolestaan herkkua viherpeipolle (tikalle) ja karhulle, jotka helposti ryöstävät muurahaiskeon ja tyhjentävät sen sisällön. On myös kovakuoriaisia, jotka syövät sekä muurahaismunia että toukkia.
Ulkonäkö
Sekä pohjoismetsämuurahainen että punainen metsämuurahainen tunnetaan yleisesti kekomuurahaisina, ja niiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Molemmilla lajeilla on voimakkaat leuat ja ne voivat purra, samoin molemmat voivat suihkuttaa muurahishappoa hyökkäyksen tai uhan sattuessa.
On myös niitä, jotka pitävät kekomuurahaista ja hevosmuurahaista samankaltaisina. Näiden lajien erottamiseksi voi muistaa, että kekomuurahaisilla on punaisia täpliä päässä, kun taas hevosmuurahaisella on täysin musta pää.
Hevosmuurahainen on myös vähemmän aggressiivinen kuin kekomuurahainen, mikä voi ilmetä, jos kokeilet tarjota kättäsi pienen matkan päästä muurahaisen päästä. Tiedät sen olevan kekomuurahainen, jos se yrittää hyökätä asettumalla takajaloilleen, kun taas hevosmuurahainen tuskin välittää ja todennäköisesti jatkaa matkaansa.
Lisääntyminen
Muurahaiskuningattaret elävät usein jopa kaksikymmentä vuotta ja keskittyvät pääasiassa lisääntymiseen. Kuningattaret ovat myös tottuneet jakamaan pesän muiden kuningattarien kanssa, sillä samassa keossa voi olla lähellä sata kuningatarta.
Työmuurahaiset ovat aina naaraita, joiden tehtävänä on rakentaa ja puolustaa kekoa tunkeutujia vastaan. Niiden tulee myös huolehtia kuningattarista, munista, toukista ja koteloista sekä hankkia ruokaa ja hoitaa siivous. Ei siis kovin erilaista kuin ihmiskunnan kotiäitien tehtävät!
Parittelurituaali tapahtuu yleensä parveilun yhteydessä, mutta se voi tapahtua myös itse muurahaiskeossa. Tulevat kuningattaret hakeutuvat kekoon heti parittelun jälkeen, sillä niillä on spermaa eräänlaisessa ”säiliössä” kehon takaosassa. Tämä on eräänlainen varasto, josta kuningatar ottaa spermaa myöhemmin muniaakseen.
Koirastoukat kuoriutuvat jossain vaiheessa kesä- ja heinäkuun aikana ja ravitsevat itseään sekä kasvipohjaisella että eläinperäisellä ravinnolla, jonka työmuurahaiset ovat keränneet. Aikuisina muurahaiset syövät makeaa eritettä kirvoilta (ns. hunajakastetta).
Elintavat
Kekomuurahaiset muodostavat yhteisöjä, joissa on kolmea eri tyyppiä yksilöitä: koiraita, naaraita (kuningattaria) ja työläisiä (hedelmättömiä naaraita). Muurahaiset rakentavat suuria kekoja neulasista, pienistä oksista ja kuoren palasista. Saalistusretkillään ne tarttuvat saaliiseensa voimakkaiden leukaistensa avulla samalla, kun ne ruiskuttavat saaliiseen muurahishappoa.
Monet kekomuurahaiset viihtyvät parhaiten sekametsissä, joissa on sekä koivua, mäntyä että kuusta, mikä tarkoittaa myös kirvoja. Tästä syystä usein näet muurahaisten karavaaneja pitkin puunrunkoja ja ylös oksille, joissa kirvat istuvat latvustoissa.
Metsämuurahaiset rakentavat tavallisesti kartiomaisia muurahaiskekoja, jotka voivat olla jopa 2-3 metriä korkeita. Jos keko rakennetaan tasaiselle ja avoimelle alueelle, se on yleensä litteä tai kulhomainen, mikä on rakennustapa, joka yleensä liitetään niittymuurahaiseen.
Kekomuurahaispesät ovat yleensä niin kutsuttujen orjamuurahaisten aikoinaan rakentamia, mutta ne voivat myös olla irrotuksia jo olemassa olevasta muurahaisyhteisöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa kekomuurahaiset voivat luoda suuria muurahaiskekojen kokoelmia ja siten yhteisöjä.
Käyttäytyminen
Ei ole epätavallista, että muurahaiskeossa on täysi toiminta jo maaliskuussa, sillä muurahaiskeot rakennetaan usein puunrungon tai kannot eteläpuolelle. Näin mitään ei varjosta kekoa, mikä mahdollistaa muurahaisten lämmittelyn kevään ensimmäisissä säteissä pitkän talviunen jälkeen.
Muurahaiskeko ulottuu yleensä kauas maanpinnan alapuolelle, mikä tarkoittaa, että me ihmiset näemme vain pienen osan keosta. Muurahaisyhteisö voi koostua useista keoista (usein pohjoismetsämuurahaisilla) ja yhdessä ja samassa yhteisössä voi olla lähellä miljoona (!) yksilöä. Punaiset metsämuurahaiset rakentavat sen sijaan yhden suuren keon, joka joskus voi olla jopa 2 metriä korkea.
Kekon työmuurahaiset ovat jatkuvasti aktiivisia ja kulkevat edestakaisin muurahaiskeon ja ruokapaikkojen, kuten lehtikirvakolonioiden, välillä. Ei ole harvinaista, että nämä paikat ovat jopa 100 metrin päässä, ja suurempien saaliiden kuljettamiseksi takaisin kekoon muurahaiset auttavat toisiaan.
Kekomuurahaiset tuholaisina
Kekomuurahainen, tai metsämuurahainen, elää luonnollisesti suurissa muurahaisyhteisöissä eikä yleensä aiheuta vahinkoa kiinteistöille tai muulle omaisuudelle. Jos kuitenkin kohtaat ”muurahaisinvaasion”, joka yleensä tapahtuu keväällä, se johtuu todennäköisesti siitä, että muurahaisilla on vaikeuksia löytää ruokaa luonnosta. Tässä tilanteessa pieninkin murunen, mieluiten hieman makea, riittää aiheuttamaan invaasion.
Kekomuurahaisten ja yleisesti muurahaisten häätäminen
Yksi yleisimmistä muurahaislajeistamme, mustamuurahainen, on harmiton siinä mielessä, että se ei levitä tauteja eikä pure. Kuitenkin, kun se löydetään asuinrakennuksesta, se voi olla terveydellinen haitta.
Myös suuri hevosmuurahainen voi tunkeutua taloon ja asettua asumaan kosteassa tai lahoavassa puussa, jossa on lämmin ja mukava muurahaisille. Jos hevosmuurahaisille annetaan tilaa asettua sisätiloihin, ne voivat ajan myötä alkaa vahingoittaa myös terveitä puuosia, mikä voi aiheuttaa laajoja vahinkoja niin taloille kuin terasseille ja muille pinnoille.
Kuten mustamuurahaiset, myös hevosmuurahaiset hakeutuvat mielellään sokerin luo, mutta koska ne ovat enimmäkseen yöaktiivisia, niitä on usein vaikeampi ”napata kiinni teosta”. Tässä tapauksessa voit asettaa ansan makeisilla, ja jos ne ovat kadonneet aamulla, on todennäköistä, että vierailijoita on ollut juuri hevosmuurahaisia. Näin voit ainakin sulkea pois tiettyjä lajeja.
Riippumatta siitä, minkä tyyppisten muurahaisten kanssa ongelmia on, on olemassa toimenpiteitä, joita voit tehdä niiden häätämiseksi, sekä ennaltaehkäisevästi että pitkällä aikavälillä. Annamme myös vinkkejä kotikonsteista niille, jotka haluavat välttää hyönteismyrkkyjä ja ansoja, vaikka nykyään onkin saatavilla monia lempeämpiä vaihtoehtoja. Joitakin niistä löydät täältä.
Kotikonstit
Tavalliseen veteen sekoitettu pari tippaa astianpesuainetta on hyväksi todettu keino, joka toimii sekä banaanikärpäsiä vastaan (jolloin seokseen lisätään myös etikkaa) että muurahaisia vastaan. Astianpesuaine vaikuttaa kuivattavasti, mikä on jotain, mitä muurahaiset eivät kestä.
On myös erityisiä maustekasveja, joita kekomuurahaiset (ja muut muurahaiset) mieluiten välttävät ja jotka toimivat sekä sisä- että ulkotiloissa: minttu, laventeli ja timjami. Nämä ovat kolme yrttiä, joilla on erittäin voimakas tuoksu, josta muurahaiset eivät pidä lainkaan.
Ennaltaehkäisevät toimenpiteet
Ulkona
- Pidä silmällä muurahaispesiä tontillasi ja sen ympäristössä
- Paikanna muurahaisten kulkureitit löytääksesi pesän (keon)
- Kaiva pois mahdolliset pesät (keot)
- Ulkoterassilla – ripottele ohut kerros muurahaismyrkkyä ja kostuta varovasti suihkepullolla (tavallinen vesi)
- Varmista, että lakaiset kaikki muruset ja ruoantähteet heti pois
Sisällä
- Ulkohuoneessa – ripottele ohut kerros (nauha) muurahaismyrkkyä
- Pidä erityistä huolta listojen reunoista ja mattojen ja huonekalujen alta
- Siirrä kaikki ruoantähteet pois ja pyyhi muruset ja läikkymät välittömästi
- Älä jätä makeisia esille (mehu, karkit, keksit, limonadit)
- Imuroi kuolleet muurahaiset heti
Yleisiä kysymyksiä kekomuurahaisesta
Onko sallittua tuhota muurahaiskeko?
Muurahaiskeon tuhoaminen, esimerkiksi kaivamalla se ylös, on sallittua, jos pesä ja muurahaiset häiritsevät sinua. Sinun tulisi kuitenkin olla varovainen muurahaiskeon tuhoamisessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä, sillä muurahaiset eivät ole pelkästään tuholaisia. Niillä on myös, kuten useimmilla muilla tuhoeläimillä, tärkeä rooli ekosysteemissämme.
Onko Ruotsissa myrkyllisiä muurahaislajeja?
Tiettävästi ainoa myrkyllinen muurahaislaji esiintyy Australiassa ja Uudessa-Kaledoniassa. Bulldog-muurahainen, jota joskus kutsutaan myös härkämuurahaiseksi, voi kasvaa jopa 2,5 senttimetrin pituiseksi ja sillä on myrkkypisti, jolla se voi pistää.
Meillä on suuri reikä tonttimme muurahaiskeossa. Onko teillä ajatusta, miten se on syntynyt?
Todennäköisesti kyseessä on viherpeippo, eli tikkalintu, joka on ollut asialla. Viherpeipot ovat nimittäin ”tunnettuja” siitä, että ne kaivautuvat muurahaiskeoihin ja syövät siellä talviunille menneitä tietämättömiä muurahaisia.
Arvostelu oppaasta: